Yksi graduni keskeisiä taustateorioita on hunajakenno-teoria, joka koostuu seitsemästä sosiaalisen median rakennuspalikasta (identiteetti, suhteet, läsnäolo/sijainti, ryhmät, keskustelu, jakaminen ja maine). Tässä tekstissä tarkempaan käsittelyyn päätyy läsnäolo (presence). Läsnäololla tarkoitetaan etupäässä sitä, että sosiaalisen median käyttäjä näkee, missä toinen käyttäjä on – virtuaalimaailmassa tai todellisuudessa. Esimerkiksi Facebookissa käyttäjä saa selville chat-ikkunasta, ketkä kavereista ovat milloinkin online- tai offline-tilassa.
Tinderin tapauksessa käyttäjän läsnäolosta jonkinlaista kuvaa antaa profiilissa lukeva teksti ”aktiivinen X aikaa sitten”. Tämä ominaisuus on ainakin lähipiirissä todettu suhteellisen epäluotettavaksi, eikä siitä kannata vetää varmoja johtopäätöksiä. Kirvestä ei siis kannata heittää kaivoon, vaikka treffiehdotukseen vastausta miettivä Tinder-pari näyttäisi olleen viimeksi aktiivinen kaksi päivää sitten.
Aktiivisuusmittarin sijasta huomio kiinnittyy Tinderissä ennen kaikkea käyttäjän maantieteelliseen sijaintiin. Gradulähteitä etsiessäni törmäsin sanahirviöön Location-based real-time dating (LBRTD). Termin perusteella koko sovelluksen ideana on näyttää nimenomaan lähellä olevia henkilöitä – reaaliaikaisesti. Löytämistoiminnon asetukset mahdollistavat kilometrihaarukan aina 161 kilometriin asti, joten Suomenkaan kokoisessa maassa vastaantulevien käyttäjien ei pitäisi ihan hetkessä loppua.
Varmasti lähestulkoon kaikki Tinder-käyttäjät ovat törmänneet surulliseen ilmoitusviestiin: ”Lähelläsi ei ole uusia käyttäjiä.” Tämäkään ei välttämättä pidä aina paikkaansa. Tällaisessa tapauksessa hyväksi havaittu keino on siirtää asetusten kilometrimittaria muutama napsu suuntaan tai toiseen, jolloin sovellus hakee lähellä olevat käyttäjät uudelleen. Välimatkan vaihtelu tarjoaa siis runsaasti lisäpelattavaa.
Muutama huomio sijaintiin ja etäisyyksiin liittyen. Olen vapusta lähtien pyörinyt Tinder Plus -ominaisuudella pitkin Suomea ja yrittänyt selvittää, onko sovelluksen käytössä paikkakuntakohtaisia eroja. Heti alkuun siirsin itseni luonnollisesti Helsingin keskustaan, jolloin tämä käyttökokemus avasi silmäni sen suhteen, millaiset massat Tinderissä loppujen lopuksi liikkuvat. Helsingistä kohosin hiljalleen kaikki suurimmat kaupungit kiertäen aina Rovaniemelle asti, joka taitaakin olla tämän hetken pohjoisin virtuaalinen tinderöintipaikkani.
Huomionarvoista oli, että missään kaupungissa en ehtinyt törmätä ilmoitukseen uusien käyttäjien loppumisesta. ”Tinder-matkailua” voi pitää myös markkinointimielessä onnistuneena, koska tilastojen mukaan blogi keräsi tukun uusia lukijoita. Toisaalta tällainen ristiin rastiin poukkoilu on aiheuttanut sen, ettei minulla ole enää harmainta aavistusta siitä, missä kaupungissa kukakin Tinder-pari mahdollisesti tällä hetkellä asustelee… Ja edelleen olen sitä mieltä, että omassa kotikaupungissa ”matchaa” ehdottomasti kaikkein huonoiten.
Tästä päästäänkin viimeiseen huomioon, joka koskee sijainnin vaikutusta Tinder-käyttäytymiseen. Olemme jo aiemmin tuttavapiirissäni todenneet ainakin naisten juttelevan verrattaen helpommin miesten kanssa, jotka sijaitsevat niin kaukana käyttäjästä, ettei konkreettinen live-maailman näkeminen tule välttämättä milloinkaan ajankohtaiseksi. Ehkä sadan kilometrin päästä flirttailu on helpompaa ja stressittömämpää. Osa naisista on myöntänyt tämän pitävän paikkansa, mutta toisaalta on toki myös niitä, jotka eivät halua kuluttaa aikaansa satojen kilometrien päässä majailevien tyyppien jututtamiseen ilman minkäänlaista mahdollisuutta tavata Tinderin ulkopuolella. Mene ja tiedä.
Juuso Puranen 